Kyllähän se sattuu tänään, sattuuhan se huomennakin, sattuuu se vuosien päästäkin.. Niinhän se on ?
Jos joskus ajattelit, että pääset jostain yli, niin ethän sinä päässyt, vaikka yritys olikin kova. Varsinkin ne asiat, jotka vain täytyisiunohtaa. Asiat, jotka tuottavat eniten kipua; pysyvät, painautuvat, liimautuvat ja tarrautuvat mieleen. Asia, josta et haluisi enää koskaan kuulla sanaakaan pysyy päässäsi. Sanot ettet enää muista, asia on unohdettu, se ei satuta sinua enää. Pitääkö lauseista kuitenkaan mikään koskaan paikkaansa?
Sillon kun asia koetaan, se sattuuu ehkä vähinten. Kun et oikeastaan tunne mitään, annat asian vain tapahtua. Olet järkyttynyt, et viellä tunne tuskaa mitä asia sinulle jälkikäteen aiheuttaa. Järkytyksen ohi päästyäsi, se sattuu, mutta ei vielä kovinkaan paljoa. Alat ymmärtää mitä on tapahtunut, mutta et kuitenkaan ymmärrä asiaa. Kun olet saanut tarpeeksi aikaa asialle alat myös tajuta asian oikeita laitoja, ja sillä hetkellä kun ymmärrät asian läpikotaisin se sattuu sinua eniten ?
Ja, aina kun palautat tuon hetken jolloin tajusit asian mieleesi, sinuun sattuu taas. Joskus kipu saattaa olla heikompaa, joskus se raastaa sydäntä enemmän, kun voisi kuvitella minkään satuttavan.
Asia, joka on satuttanut sinua henkisesti tai fyysisesti, tai molempia, jää aivoihisi, satuttaa sinua lopun elämääsi. Vuosien päästä et ehkä enää tunne samallalailla kipua, mutta et kuitenkaan voi täysin koskaan unohtaa asiaa. Jossain vaiheessa saatat ajatella, että olet päässyt asiasta yli, mutta ei. Todellisuudessa vain kiellät itseltäsi tuskan synnyttäjän. Joten jos haluat, että tuska ei enää tunnu, sinun pitää ymmärtää asia, tajuta asia, myöntäää asia itsellesi ja sallia kipu, jota asia sinulle aiheuttaa.
Joskus saatat alkaa epäillä omiatunteitasi. Et enää muista asiaa, syrjäytät sen. Haluat koetun tuskan katoavan. Omien tunteiden sivuun laittaminen saattaa auttaa hetken jos toisenkin, mutta auttaako se loppujen lopuksi ?
Joskus asia taas tulee esille, ja saat tunnepurkauksen. Eikö olisikin hyvä asia kokea tuska pienissä osissa, joka päiväisessä elämässä, kun että joka kolmas viikko saada kolmen päivän mittainen järkytyskausi, jolloin asia tulee taas esille ja satutat taas itseäsi miettimällä vaihtoehtoja; "mitä jos..", "entäs jos..", " jos olisin toiminut toisin.." Jossittelua, mitä tämä reagtiotapa antaa meille ? Menneisyyttä et voi kuitenkaa muuttaa, joten mitä hyötyä on jos mietit, miten olisit voinut välttää mieltä vaivaamasi tuskan ? Tietenkin se on terapiaa aivoillesi, mutta eikö se satuta sinua enemmän, kun lause " tapahtui mikä tapahtui"? Toisaalta ihmiset ovat erilaisia, toiset unohtavat helposti, toisilla menee monta vuotta saada asiat, edes jotenkin hämärään, pois ensimmäisistä ajatuksista aamulla kun herää ja viimeisistä ajatuksista, kun menee nukkumaan. Eihän asian ymmärtäminen ja hyväksyminen helppoa ole, mutta siihen voi pyrkiä.
Mutta loppujen lopuksi tuska kasvattaa, olet ensi kerralla valmis ehkä jo tekemään toisin. Jos et pysty muuttamaan sitä mitä tulee eteen, pystyt muuttamaan omaa reagtiotasi. Olet vahvempi kerta kerralta.
"Puoltakaan en sun kivustasi voi tietää"
Ihmiset sanovat, että ymmärtävät, tajuavat ja haluavat auttaa. Päässäsi pyörii ajatus, että ei kukaan voi ymmärtää. Joten eikö olisin mukavampi kuulla lause " Puoltakaan sun kivustas en voi tietää." Ihminen myöntäisi, ettei voi tietää miltä sinusta tuntuu, mutta yrittää kuitenkin auttaa. Lohduttavaa. Vaikka toinen olisikin kokenut saman, hän ei voi tietää miltä juuri sinusta tuntuu samaisella hetkellä, reagtionne asiaan voivat olla aivan erilaiset.
" Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää mut joku aamu mä tiedän sen sä heräät huomaamaan sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan."
Eikö olisin parempi, jos toinen vain antaisi sinun nojata itseensä ja olisi fyysisenä tukenasi. Hetkinä jolloin olet palasina henkisesti, et välttämättä kaipaa henkistä tukea, vaan fyysistä. Sitä toivon kipinää, että jaksat herätä seuraavana aamuna. Sillä tiedät, että joku pitää sinut pystyssä. Sitten kun olet saanut asian selväksi omassa päässäsi, tarvitset henkistä tukea, ihmistä, joka kuuntelee ja ei väitä kokeneensa samaa tai jotain yhtä tuskallista tai jopa tuskallisempaa vaan ihmistä joka kuuntelee juuri sinua vaivaamia asioita. Vaikka olisi itse kokenut jotai paljon kauheampaa ja tuskallisempaa, toiselle pienet asiat, saattavat aiheuttaa paljon enemmän tuskaa ja kipua kuin toiselle.
Anna ihmisen kokea oma tuskansa sellaisena kun hän sen tuntee, älä vähättele toisen kipua.
<3:lla
kivuista kärsivä;
Jaida, joka toivoo onnea jokaiselle..
