Jotain mitä jätin taakseni, mitä en voi koskaan saada enää takaisin, menneisyyteni, jota en voi enää koskaan elää uudelleen. Ne voiton hetket, jotka sain kokea, ne hetket jolloin tunsin olevani minä, voittaja. Voisinkohan enää koskaan tuntea mitään niin ihanaa ja iloista, kuin silloin ? Ajatuksen tasolla kyllä, tunteiden tasolla, en.
Miksi elin elämäni parhaimmat hetket aina yhdessä rytäkässä. Miksen pystyisi sijoittelemaan niitä huonoille ajanjaksoille, hetkille jolloin toivoisin jotain tapahtuvan. Kun ja jos jotain sitten joskus tapahtui jotain niiin kaikki tulevat yhdellä rytinällä ettei tapahtumia pysty ymmärtämään saatikaan sisäistämään elämänsä parhaita hetkiä. Onko tarkoitus, että elämän parhaat hetket tajuaa vasta kiikkustuolissa vanhana, jolloin on aikaa miettiä elämänsä kohokohtia ?
Edelleenkin esitän kysymyksen; miksen voisi suunnitella elämääni ?
~ jaida elämänsä suunnitelija ja ikuinen mitä jos-ajattelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti