"Hän tanssi kanssa enkeleiden. Tanssi pienen tanssin"
Sitä minä halusin, tanssia enkeleiden kanssa. Niiden helmassa rauhassa ajattomassa maassa, pelotta ja surutta. SItä minä halusin. Mutta en ollut kyllin vahva toteuttamaan sitä, enkä vielä valmis siihen. Minulla sattui olemaan sellainen tarve mielyttää kaikkia, joten enkeleiden kanssa tanssiminen ei tulisi laatuunsakkaan. Ei nyt, tässä tilanteessa. En voisi olla niiin itsekäs.
Pieni tanssi enkeleiden kanssa tekisi hyvää, mutta emmehän voineet tietää pääädyimmekö tanssimaan enkeleiden vai pirujen kanssa. Ei, kuvittelin vain ajatusta enkeleiden kanssa, en olut tarpeaksi rohkeeaa sorttia yrittämään, mutta tarpeeksi nopealiikeinen ja yllytyshullu olin. Pakonomainen tarve miellyttää kaikkea, saattoi päätyä kohtalokseni.
Toivoin, toivoin aina huonona hetkenä, että voisin vain tanssia kanssa enkeleiden ja kirjoittaa puumerkkini taivaan vieraskirjaan. Ei minun sinne tarvisi jäädä olisin vain vieras, joka palaisi maan pinnalle, kun olin siihen taas valmis. Saattaisin olla vieras joka viipyisi pari tuntia, tai niitä vieraita, jotka jäivät loppu elämäkseen. Elämä on vähän huono salavalinta tuohon, sillä enhän enää eläisi. Tai eläisin mutten sitä elämää mihin olemme totuneet elämä-sanan liittämään. Olisihan taivaassa toisenlaista elämää, ainakin toivoin niin. Halusin pyrkiä jonnekkin, jos ajattelisin, että ei olisi mitään, se saisi minut ahdistumaan, joten elätin toiveita tuonpuoleisesta, paremmasta paikasta.
"Palat pienet nuo, edessäni nään
Joita paikoilleen en saanut milloinkaan
Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan"
Voisin vain heittää vaatteeni naulaan ja ottaa mukaan siivet. Olisipa se niiin helppoa.
"Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa"
- jaida,
joka tahtoisi tanssia enkeleiden kanssa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti