Sydän hakkaa, henki ei kulje, aivot tuntuvat pysähtyvän. Minuun sattuu. Olen revitty sirpaleiksi. Osuttu heikkoon kohtaan, siihen mihin osuessaan pysytään hiljaa ja puhumatta. Puhuen vain tuskallaan. Siihen kohtaan joka satuttaa eniten, jonka jälkeen sydän murtuu.
En osaa edes taivuttaa sanoja, en osaa puhua. Tuntuu kuin olisi jäätävän kylmä. Minut on heitetty aavalle merelle yksin uimataidotta, avuttomana, uppoavana ankkurina hitaasti uppoamaan.
"taas aatoksin vaivaan Isä, ethän sä unohda mua?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti