mestariteos

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut

Hän ei muuta tehnytkään

Heräs aikaisin, otti kynän käteen

Rupes siinä piirtämään...

Jokainen lähti samasta, jokaiselle piirrettiin tyhjät raamit piti vain itse elämän saatossa täyttää ne. Toki kaikki eivät voineet täyttää raameja samalla mitalla, mutta jokaisella oli kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omaan kuvaansa raamien sisällä. Ajattelin, että kaikki syntyivät puhtaina ja sisältään samanlaisina.

...Päivä kului, mut hetkenkään lepoa

Piirtäjä ei kaivannut

Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut

Mestari valmisti sut...

Jokaisesta Hän teki erilaisen raameiltaan, ja auttoin sisustan muodostamisessa. Hän tietää mitä me emme tiedä. Toivoin ainakin niin, en halunnut muodostaa maalaustani yksin ja ilman ohjeita. Liian haastavaa ja riskialtista, olinhan horjahtanut jo niiin monesti. vielä yksi horjahdus enkä enää jaksaisi. Ajattelin, että joidenkin raamit täyttyivät nopeammin kuin toisten ja toisten hitaammin. Jos maaalaus täyttyisi liian nopeasti siitä tulisi sekava, väriseos.

...Se kuva oli kaunis

Oi, ihme suorastaan

Muodon jumalaisen sai

Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun

Päde kuolevaisten lait...

Mutta, jos oli aikaa ja voimaa työllä ja tuskalla valmistaa itsensä, kuvasta tulisi mestariteos. Itselläni ei vain ollut kärsivällisyyttä tai saatikaan voimaa asiaan. Paikallaan oleminen oli tuskaa ja odottaminen ei en vain jaksanut. Ja voimat, niitä minulla ei ollut pitkään aikaan ollut. Joten olin sotkenut kuvaani ja toivonut sen täydentymistä. Mutta elämä ei antanut minun täyttää raamejani. Se jätti minut tyhjäksi, aukolliseksi ja turhaksi.

...Niille jotka yhä epäilevät Luojaa

Sanon vastaukseksi vaan

Että jos ne edes kerran näkis sinut

Kaikki rupeis uskomaan....

Mä olin vasta alottanut maalaamaan mun sotkusta kuvaa, tälläinen minä olin nyt maalaamattomana ulkokuoreltani: hiema hömppä, hassun kurinen ilkimys, korkealle korottava ja syvälle putoava, maaliin asti tähtääjä, mutta luovuttaja, ja kuitenkin asiallinen tohelo

Mutta olinko todellisuuessa mitään niistä sisältäni?

löve: Jaida, väsynyt zebratyttönen. shhh!